Malkinin pennut ovat täällä

Malkinin tiineys sujui hyvin. Ruokahaluttomuutta esiintyi aika ajoin. Varsinkin näin helteillä Malkin liikkumista kevennettiin ja lenkit ajoittuvat aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan. Ennen synnytystä äitikoira on madotettu ja samoin sille on annettu toiseen otteeseen herpesrokote.

Malkin sai myös pentulaatikon, johon se tutustui itsenäisesti tutustumassa ja petaamassa peittoja oikeaan järjestelyyn. Synnytykseen valmistautuminen aloitettiin varaamalla tarvikkeita synnytystä varten. Käsillä oli vaaka, lämpötyyny, lakanoita, kumihanskat, liukastusgeeliä, desinfointiainetta, narua napojen sitomiseen tarvittaessa ja sakset.

 
Malkin ja vastasyntyneet pennut: kolme urosta ja yksi naaras.
Synnytykseen valmistauduttiin huolellisesti. Myös synnytyksen valvojille oli varattu makeaa energiaboostausta. 
esittelykuva

Nina Kivistö

eläinlääkäri

WanajaVet

Synnytys

Koiran tiineys kestää astutuksesta laskettuna 58-72 vuorokautta. Mikäli nartun progesteronitaso on tutkittu ennen astutusta, voidaan tiineyden kesto laskea tarkemmin progesteronitason noususta: LH-piikistä laskettuna tiineys kestää 64-66 vuorokautta.

 

Synnytyksen alkamista voidaan arvioida lämpötilan mittaamisella. Nartun ruumiinlämpö laskee tyypillisesti alle 37 asteeseen noin vuorokautta ennen synnytyksen alkua. Kaikilla nartuilla lämmönlaskua ei kuitenkaan havaita, koska lämpö voi käydä nopeasti alhaalla mittauskertojen välillä.

Synnytyksen ensimmäinen vaihe eli avautumisvaihe alkaa yleensä vuorokauden sisällä ruumiinlämmön laskusta. Avautumisvaihe kestää muutamasta tunnista noin vuorokauteen. Avautumisvaiheessa narttu muuttuu levottomaksi ja alkaa vaellella, ruoka ei enää välttämättä maistu normaalisti ja narttu etsii sopivaa pesäpaikkaa. Avautumisvaiheessa oleva narttu läähättää ja useimmat nartut sisustavat itselleen pesää kuopimalla pentulaatikon peittoja ja pehmusteita. Avautumisvaiheessa kohdun lihakset supistelevat ja kohdunkaula avautuu.

Synnytyksen toinen vaihe on ponnistusvaihe, jonka merkkinä ovat selkeät vatsalihasten supistukset. Synnytyksen toisessa vaiheessa lämpö palautuu normaaliksi. Synnytysteihin työntyvä pentu saa aikaan vatsalihasten voimakkaan ja säännöllisen supistumisen. Ensimmäinen pentu syntyy yleensä puolen tunnin sisällä säännöllisten supistusten alkamisesta. 

Syntyvästä pennusta nähdään yleensä ensimmäisenä nesteen täyttämä sikiöpussi. Nestepussi voi puhjeta itsekseen, mutta sitä ei kannata puhkaista hygieniasyistä. Pennun synnyttyä narttu nuolee vastasyntynyttä ja repii sikiökalvot pennun päältä varoen. Pennun päällä olevat kalvot voivat olla vielä ehjät tai jo itsestään puhjenneet.

 Mikäli narttu ei itse poista kalvoja pentujen päältä, voi sitä avustaa rikkomalla kalvot ensin kuonon päältä ja poistamalla kalvot sitten koko pennun päältä. Emä katkaisee pennun napanuoran hampaillaan muutamien senttien päästä pennun navasta. Narttu aloittaa napanuoran katkaisun usein syömällä ensin istukan eli jälkeiset. Narttu nuolee vastasyntyneitä pentuja voimakkaasti etenkin päästä, navan ja peräaukon seudulta.

Nuoleminen virkistää pennun elintoimintoja ja on sen vuoksi hyvin tärkeää. Mikäli pentuja syntyy vauhdilla, voidaan emää auttaa hieromalla pentuja karkealla pyyhkeellä. Narttu nuolee pennut kuiviksi, mutta keskittyy sen jälkeen jo synnyttämään seuraavia pentuja. Pennut pyrkivät nisille ja hakeutuvat toistensa läheisyyteen kasoiksi lämmittelemään.
Synnytyksen kolmanneksi vaiheeksi lasketaan istukoiden syntyminen. Istukat voivat syntyä joko jokaisen pennun jälkeen tai 2-3 pennun synnyttyä.

Nartuilla on normaalisti synnytyksen jälkeen vihertävän mustaa tai veristä vuotoa, joka muuttuu pikkuhiljaa vaaleammaksi. Vuoto voi kestää parin viikon ajan. Emättimestä voi vuotaa myös hajutonta, tummanpunaista jälkivuotoa 4-6 viikon ajan. Jälkivuoto liittyy kohdun kutistumiseen eli involuutioon.

Viimeisen pennun synnyttyä narttu rauhoittuu selvästi ja hakeutuu kyljelleen ruokkimaan pentujaan. Nyt pennut pääsevät imemään rauhassa. Narttu nuolee pentujaan ohjaten niitä nisille syömään. Narttu viettää pentujensa kanssa lähes kaiken aikansa muutaman ensimmäisen päivän ajan.
Pentujen synnyttyä ja saatuaan ternimaitoa emältään, tehdään ensimmäinen punnitus ja tarkistetaan, onko pennuilla kitalakihalkiota tai häntämutkaa. 

Pentujen punnitseminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta jo varhaisessa vaiheessa nähdään, että emällä on riittävästi maitoa ja että pennut kehittyvät tasaisesti. Mikäli pennut ovat hyvin samannäköisiä keskenään, ne kannattaa merkitä. 

On normaalia, että ensimmäisen vuorokauden aikana pentujen paino voi laskea. Keskiarvoisesti voidaan sanoa, että pentujen pitäisi tuplata viikossa syntymäpainonsa. Ensimmäiset kolme vuorokautta ovat yleensä kriittisimmät synnytyksen jälkeen.

Malkin synnytti itsenäisesti kolme pennuista. Viimeistä avustettiin oksitosiinin avulla eläinlääkäriasemalla.
Play Video
Tyytyväinen äähtely kertoo, että maitoa tulee riittävästi.  Pienimmäinenkin on kaksinkertaistanut painonsa.
 

Milloin eläinlääkäriin?

Useimmat nartut osaavat hoitaa synnytyksen ja syntyneet pennut ilman ihmisen apua. Ihminen voi olla jopa synnytystä hidastava häiriötekijä.

Synnytystä on toki tärkeää seurata, jotta nartulle ja pennuille on mahdollista tarjota apua sitä tarvittaessa. Synnytysvaikeuksia esiintyy koirilla melko paljon. Niiden syitä ovat muun muassa polttoheikkous, synnytysteiden ahtaus, sikiön asentovirheet tai sikiön liian suuri koko.

Eläinlääkäriin on aina hyvä olla yhteydessä synnytysvaikeutta epäiltäessä. Ongelmia synnytyksessä on syytä epäillä, mikäli on havaittu sikiönesteiden meno, mutta synnytys ei etene 2-3 tunnin kuluessa, synnytyksen toinen vaihe on kestänyt yli 12 tuntia, narttu on ponnistanut voimakkaasti ja säännöllisesti tuloksetta puoli tuntia tai epäsäännöllisesti ja heikosti 2-4 tuntia tai edellisen pennun syntymästä on 2-4 tuntia eikä merkkejä seuraavan pennun syntymisestä näy.

Polttoheikkoutta voidaan eläinlääkärissä hoitaa kalkki- ja oksitosiinipistoksin. Jos synnytysvaikeuksien syynä on asentovirhe, pentujen liian suuri koko tai ahdas synnytyskanava, päädytään useimmiten keisarinleikkaukseen.


Malkinin ensimmäiset kolme pentua syntyivät ongelmitta. Viimeinen pentu antoi kuitenkin odotuttaa itseään turhan kauan ja tässä kohtaa käännyttiin eläinlääkärin puoleen. Viimeinen pentu syntyi klinikalla avustettuna; keisarinleikkaukseen ei onneksi tarvinnut ryhtyä.

Yksi oli pienempi syntyessään, mutta on jo tuplannut  painonsa viiden vuorokauden aikana. 

Ongelmia synnytyksen jälkeen

Synnytyksen jälkeen narttu voi olla hieman väsynyt. Nartun ruumiinlämpö voi olla ensimmäisinä päivinä hieman normaalia korkeampi. Ruokahalun tulisi kuitenkin olla hyvä. Mikäli narttu on kuumeinen tai se ei halua syödä, on se syytä viedä eläinlääkäriin. Mahdollisia ongelmia synnytyksen jälkeen ovat jälkeisten jääminen, kohtutulehdus, nisätulehdus sekä kalkkikramppi. Istukat voivat jäädä kohtuun kiinni synnytyksen jälkeen mistä voi seurata kohtutulehdus. Myös vaikeutunut synnytys tai kohtuun jäänyt kuollut pentu voivat aiheuttaa kohtutulehduksen. Oireita ovat kuume, haiseva emätinvuoto, vähentynyt maidontuotanto ja/tai ruokahaluttomuus.

Imettävälle nartulle nisätulehduksen voi aiheuttaa haavan tai verenkierron kautta levinnyt bakteeri. Tulehtunut nisä on kuumottava, turvonnut, punoittava ja aristava ja nisän maidon väri voi muuttua. Nartulla on usein kuumetta. Kohtu- ja nisätulehduksen hoito vaatii aina eläinlääkärikäynnin.

 
Kalkkikramppi on sairaus, joka aiheutuu veressä olevan vapaan kalsiumin määrän laskusta. Sairautta esiintyy etenkin pienikokoisilla, useampaa pentua imettävillä nartuilla kolmen ensimmäisen viikon aikana synnytyksen jälkeen. 

Syynä on liian vähäinen kalsiumin määrä ravinnossa. Kalkkikrampin oireet ovat aluksi lieviä, muun muassa ärtyneisyys, levottomuus ja läähätys. Emä voi alkaa hyljeksiä pentujaan, kävellä jäykästi, narskutella leukojaan ja lopuksi alkaa kouristella. Hoitona on eläinlääkärin antama kalsiumlisä, joka annetaan ensiapuna pistoksena. Kotona kalsiumin antoa jatketaan ohjeiden mukaan. Kalkkikramppia voi ennaltaehkäistä ruokkimalla emää kasvaville pennuille tarkoitetulla täysravinnolla.

Pentuja kannattaa punnita aluksi tiheään, jotta varmistetaan, että niiden painot kehittyvät riittävästi.
Tuleva agility- tai palveluskoira?

No comment yet, add your voice below!


Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *